Taas on yksi NHL-kausi saatu päätökseen ja tänä vuonna mestaruutta juhli kahdesti peräkkäin voittaneen Tampa Bayn kustannuksella Colorado Avalanche. Tässä artikkelissa ei kuitenkaan käydä läpi joukkueiden suorituksia kauden aikana, vaan keskitytään yksittäisiin onnistujiin pelaajien osalla ja puidaan mahdollisia tulevaisuuden näkymiä.
Puinnissa ovat parhaat tulokkaat, maalivahdit, hyökkääjät ja puolustajat. Myös muutama muu mielenkiintoinen tilastokummajainen saattaa löytyä artikkelin lopusta.
Seider voitti Calder Trophy lopulta melko ylivoimaisesti toiseksi tulleeseen Trevor Zegrasiin verrattuna. Seider oli koko kauden yksi Detroitin surkean kauden valopilkkuja ja teki heti tulokaskaudellaan erinomaiset pisteet puolustajalle (7+53=50).
Seiderille on helppo povata erinomaista tulevaisuutta ja on varmasti tärkeässä roolissa mikäli Detroit mielii takaisin pudotuspelijoukkueeksi lähitulevaisuudessa.
Zegrasin tulokaskausi oli myös erinomainen. Ducksin tie päättyi jo runkosarjaan, mutta Zegrasin otteet kiinnittivät varmasti kaikkien huomion.
Taiturimainen hyökkääjä takoi runkosarjassa komeat 61 tehopistettä (23+38) ja olikin Ducksin toiseksi tehokkain pelaaja.
Tulokkaiden pisteykkönen Bunting jäi lopulta Calder Cupin äänestyksessä kahdelle edellä mainitun jälkeen kolmanneksi, mutta kausi oli silti erinomainen. Murtautuminen Maple Leafsin runkopelaajaksi ja siinä sivussa 63 tehopistettä on erinomainen suoritus.
Buntingin plus miinus sarake näytti lukemaa +27 runkosarjan jälkeen. Pudotuspeleissä tahti hieman, kun kuuteen otteluun syntyi tehot 1+2 ja kausi päättyi neljännesvälieriin. Hienoa uraa on odotettavissa myös Buntingille.
Erityismaininnat vielä tulokkaista on annettava 57 tehopistettä viimeistellyt Detroitin toinen tulokas Lucas Raymond, joka oli Seiderin tapaan joukkueen kantavia voimia muuten niin surkealla kaudella.
Suomalaisittain mielenkiintoisin tulokas oli ilman muuta Anton Lundell, joka lunasti odotukset heti ensimmäisellä kaudellaan pelaten erittäin vahvaa kahden suunnan pelaamista ja teki siinä sivussa myös 44 tehopistettä 65 otteluun tehotilaston näyttäessä kaikista tulokkaista isointa +33 lukemaa.
Harmittava loukkaantuminen kesken kauden parhaimman lennon katkaisi hieman pistetehtailua, mutta erittäin lupaava alku uudelle suomalaiselle NHL-pelurille oli tämä kausi.
Vezina Trophyn voittaja täysin ylivoimaisella pistemäärällä. Shesterkinin kausi oli jättimenestys ja oli yksi suurimmista syistä, että Rangers eteni niinkin pitkälle pudotuspeleissä.
Runkosarjan 93,5% torjuntaprosentti oli eniten pelaavista paras, päästettyjen maalien keskiarvo tasan kaksi ja pudotuspeleissä tahti pysyi aika lailla samana 92,9% ja PMK 2,59. Shesterkin täyttää takavuosien supertähden Henrik Lundqvistin saappaat täysin ja tulevaisuus tulee olemaan todella hieno.
Markströmin runkosarja oli todellinen menestys. Tasaisen hyviä kausia pelanneen Markströmin kausi oli hänen uransa paras. Torjuntaprosentti 63 ottelussa oli 92,2% ja lisäksi tilille kirjautui 9 nollapeliä.
Flames oli itselleni ainakin melko iso yllättäjä tälle kaudella vaikka putosikin jo pudotuspelien toisella kierroksella ja yksi iso syy oli Markströmin hienot otteet. Tilastot laskivat pudotuspeleihin hieman suurimaalisten otteluiden vuoksi, mutta kausi oli silti loistava.
Tähän kolmannelle paikalle olisi voinut nostaa monta muutakin nimeä, mutta Kuemperin runkosarja oli erinomainen ja kausi päättyi Stanley Cup juhliin. Kuemperin olisi kenties voinut nostaa kakkospaikalle ohi Markströmin mikäli pudotuspelit olisivat menneet paremmin tilastojen valossa.
Toki palkinto seisoo kaapissa, mutta mestaruuden takuumies Kuemper ei kuitenkaan ollut. Runkosarjan tilastot olivat 57 ottelussa 92,1% ja PMK 2,54. Pudotuspeleissä 16 ottelussa karvan verran yli 90%. Stanley Cup voitto joukkueen ykkösvahtina on kuitenkin aina kova suoritus, mutta runkosarjan perusteella parempaan olisi ratkaisupeleissä täytynyt pystyä.
Erityismainintana tähänkin sarakkeeseen voisi lisätä Islandersin Ilya Sorokinin, joka pelasi hienon kauden, Nashvillen Juuse Saroksen sekä omasta mielestä suurimman tasonnostajan suomalaisittain eli Ville Husson St. Louisista. Husso ajoi ykkösveskarin Jordan Binningtonin tukalaan tilanteeseen ja pelasi erinomaisen runkosarjan ja lähti joukkueen ykkösmaalivahtina pudotuspeleihin.
Pudotuspeleissä kuitenkin Husson pelaaminen oli epävarmaa, ja Binnington nappasi takaisin ykköstorjujan viitan. Husso ansaitsi hyvien otteiden ansiosta mukavan 3 vuoden sopimuksen Detroitiin, johon Husso lähtee tulevalle kaudelle lähtökohtaisesti ykkösveskarina.
Itseoikeutettu NHL:n paras puolustaja. Makarin runkosarja oli valovoimainen ja pisteiden täyteinen, kun 77 otteluun syntyi peräti 86 tehopistettä (28+58) ja tehotilastoon peräti +48, joka on toiseksi suurin koko liigassa Makarin pakkiparin Devon Toewsin jälkeen (+52).
Makarin pudotuspelit olivat myös huikea menestys, kun 20 otteluun syntyi 8+21=29 tehot ja Stanley Cup mestaruus. Makar valittiin liigan parhaaksi puolustajaksi, eli Norris Trophyn voittajaksi.
Taistelu liigan parhaasta puolustajasta osoittautui erittäin tiukaksi ja kenties Makarin pudotuspelien tehoilu käänsi voiton sinne suuntaan, mutta Josin kausi oli aivan jättipotti pisteiden valossa, kun Josi nakutteli uskomattomat 96 tehopistettä (23+73) 80 runkosarjan otteluun.
Pudotuspeleihin Nashville ei kuitenkaan selviytynyt, joka jättää kysymysmerkkejä miten Josi olisi siellä suoriutunut. Tämä on kuitenkin jossittelua ja Josin kausi oli menestys ja vähintäänkin tehokkain puolustaja runkosarjassa vaikka Norris Trophyä ei voittanutkaan.
Victor Hedman on ollut jo vuosia erinomainen puolustaja. Isokokoinen, taitava, joka omaa hyvät puolustuspään taidot sekä on tehokas hyökkäyspäähän. Valmentajan unelmapelaaja kaikin puolin. Vuodesta toiseen tiedetään mitä Victor Hedmanista saa eikä tämäkään kausi ollut poikkeus.
Täyden runkosarjan pelannut Hedman nakutteli 85 tehopistettä (20+65) ja oli pudotuspeleissäkin joukkueen tehokkaimpia pelaajia Tampan edetessä aina finaaleihin saakka. Pudotuspelien 20 ottelussa Hedman kirjautti 19 tehopistettä. Kolmas perättäinen Stanley Cup mestaruus kuitenkin lipui käsistä, mutta henkilökohtaisella tasolla Hedman oli yksi Tampan kulmakiviä nousten jälleen finaaleihin asti.
Suomalaisittain suuria pistenikkareita ei puolustajista tälle kaudella löytynyt. Miro Heiskanen ja Esa Lindell Dallasista olivat suomalaisten puolustajien pistepörssin kärkinimet Heiskasen viimeistellessä 36 pinnaa ja Lindell 25.
McDavid ei paljon esittelyjä kaipaa. Jo vuosia liigaa dominoinut McDavid jatkoi edellisvuosien tahtiin ja nakutteli selkeään runkosarjan pistepörssin voittoon tehoilla 44+79=123. Pudotuspeleissä tahti jatkui samana ja McDavid voitti myös pudotuspelien pistepörssin vaikka Edmonton putosi jo huomattavasti aiemmassa vaiheessa kuin kauttaan jatkaneet.
Pudotuspeleissä 16 otteluun syntyi peräti 33 tehopistettä. Liigan paras pelaaja ja toivoisi McDavidillekin jo seuratasolla menestystä. McDavid pelasi siis koko kauden otannalla peräti 1,625 pisteen keskiarvolla.
Flamesin oma pieni väkkärä joka pelasi selkeästi uransa parhaan kauden tehtaillen 115 tehopistettä. Pudotuspelien tahti ei hirveästi laskenut vaan 12 otteluun Gaudreau taiteili 14 tehopistettä. Gaudreaun aiempi piste-ennätys on kolmen vuoden takaa, kun 99 pistettä napsahti plakkariin, joten nyt maaginen sadan pisteen raja on ylitetty ensimmäistä kertaa. Flamesin tärkein yksittäinen pelaaja, jonka kehityskaari on vain ylöspäin.
Auston Matthews voitti NHL:n maalipörssin 60 maalilla, vain 73 ottelussa. Joka on käsittämätön tahti. Matthewsille myönnettiin luonnollisesti kauden päätteeksi Hart Trophy maalipörssin voitosta sekä Ted Lindsay Trophyn kauden parhaana pelaajana. Matthews on ilmömäinen taituri jonka maalivainu on täysin omaa luokkaansa.
Matthews on nakutellut aiemmin tasaisesti n. 40 maalin kausia, mutta kulunut kausi oli hänelle jättipotti. Pudotuspeleissä seitsemään otteluun mies teki tehot 4+5=9, mutta kausi päättyi harmittavasti game sevenin tappioon ensimmäisellä kierroksella.
Jälleen erityismainintojen paikka. Niin monta pelaajaa voisi kuulua tälle listalle, kuten McDavidin seuratoveri Leon Draisatl, joka nakutteli peräti 55 maalia runkosarjaan ollen toiseksi tehokkain maalintekijä.
Pudotuspeleissä Draisatl oli aivan McDavidin tahdissa kiinni ja oli koko pudotuspelien pistepörssin kakkonen 32 tehopisteellä. Myös Floridan pisteykkönen Jonathan Huberdeau ansaitsee paikkansa lisälistalla. Pistepörssin kolmonen 115 pisteellä on kova suoritus.
Philipp Grubauer, Seattle Kraken
Lähes kuuden miljoonan kausipalkkaa nauttiva Grubauer hankittiin Seattleen selkeäksi ykkösveskariksi hyvien Washington kausien jälkeen, mutta ei pystynyt nostamaan tasoaan yhtään, vaan valahti koko joukkueen tavoin melko alhaiselle tasolle. Tilastot 55 ottelusta 88,9% ja PMK 3,16 ei mairittele palkkaansa nähden Grubauerin otteita. Tuleva kausi näyttää suuntaa mihin ura lähtee liikkeelle ykkösveskarina.
Tyler Seguin, Dallas Stars
Seguinin kaksi viimeistä kautta ovat olleet erittäin vaikeita eikä pisteet mairittele Seguinin kausipalkkaa, joka on lähes 10 miljoonaa dollaria. 81 otteluun 49 tehopistettä ja tehotilasto pakkasella -21 maalia. Toiseksi eniten koko joukkueesta.
Takavuosien supertähti Seguin on hiipunut toden teolla, vaikka edelleen laatupelaaja onkin, mutta ei tuolla palkalla. Dallas ei saa tarpeeksi vastinetta rahoilleen, jotka voisi käyttää huomattavasti paremmin. Tuleeko siirtouutisia ennen ensi kautta vai tyytyykö Dallas vielä kohtaloonsa ja jatkaa Seguinin kanssa toivoen parasta?
Alexis Lafreniere, New York Rangers
Kahden vuoden takainen draftin ykkösvaraus ei ole pystynyt kahdella ensimmäisellä vuodellaan vakuuttamaan allekirjoittanutta lainkaan. Pelistä puuttuu luovuus, sekä tasaisuus. Ensimmäisellä kaudellaan Lafreniere tehtaili 56 peliin 21 pistettä ja nyt tulevalla kaudella 79 otteluun vain 31 tehopistettä.
Lafreniere ei ole luonnollisesti tulokassopimuksensa myötä kovinkaan kallis pelaaja, mutta New Yorkissa odotettiin varmasti parempaa, uutta messiasta joukkueelle. Näin ei ole tapahtunut. Tapahtuuko ensi kaudella jo jotakin? Toivotaan, sillä jatko Rangersin kanssa saattaa jopa olla uhattuna mikäli pisteitä ei ala syntymään ennen sopimuksen umpeutumista.
